|
 Maailmassa on tapahtunut vain yksi suuri vallankumous. Näin väittää amerikkalainen filosofi ja teologi David Bentley Hart. Se tapahtui silloin, kun kristinusko tuli tähän maailmaan. Se merkitsi Hartin mukaan niin suurta ajattelun, moraalin ja kulttuurin muutosta, ettei mitään vastaavaa ole milloinkaan muulloin tapahtunut. Kristinusko mursi antiikin ajan kohtalonuskosta nousevan pelon, tarkoituksettomuuden ja toivottomuuden. Se antoi jokaiselle ihmiselle arvon, horjutti tuolloisen yhteiskunnan julmia rakenteita ja loi lähimmäisenrakkauteen perustuvan inhimillisen ja moraalisen yhteisön.
Hart haastaa ateistit, jotka väittävät, että kristinusko niin kuin muutkin uskonnot on saanut aikaan vain pahaa. Jo ennen Konstantinuksen aikaa kristinusko oli luonut sellaisen inhimillisen sosiaalisen järjestelmän, jota ei ollut missään muualla. Muiden antiikin ajan uskontojen ja filosofioiden suvaitsevaisuus oli - kuten Hart sarkastisesti kuvaa - suurimmillaan silloin kun ne ilman omantunnon tuskia suvaitsivat köyhyyttä, sairautta, nälkää, syyttömien julkisia mestauksia ja ei-toivottujen vastasyntyneiden lasten heitteillejättöä.
Hart osoittaa perusteettomiksi monet kristinuskoa vastaan esitetyt syytökset. Hän ei kiistä kirkon ja uskonnon nimissä tehtyjä virheitä ja sanoo, että kristinuskoa voidaan syyttää siitä, ettei se paremmin kyennyt estämään julmuutta. Mutta hän toteaa, että kirkko pyrki kuitenkin usein toimimaan vastoin ajalle tyypillisiä hirmutekoja ja estämään niitä ja onnistuikin siinä paremmin kuin muut ideologiat. Hart osoittaa, ettei noitavainoja, jotka yleensä laitetaan kirkon syyksi, yleensä käyty kirkon kehotuksesta tai hyväksyminä, eivätkä ns. uskonsotien varsinaiset syyt yleensä olleet uskonnollisia. Hän osoittaa myös, ettei kristinusko ollut esteenä varhaiselle tieteen kehitykselle vaan päinvastoin se oli sen kasvualusta. Keskiajalla kristillisestä kirkosta tuli historian ensimmäinen suuri järjestäytynyt sosiaalinen järjestelmä ja luostarit pelastivat meille klassisen kulttuurin.
Erään uuden suomalaisen näytelmän lopussa julistetaan, että elämme juutalais-kristillisen maailmanlopun aikoja, ja että tuleva uusi aikakausi on jo täällä. Hart kysyy, mitä tapahtuu, kun kristinuskon vaikutus nyt vähenee. Viimeksi kulunut vuosisata ei lupaa hyvää. Usko siihen, että tiede voisi korvata uskonnon ja tehdä ihmiset paremmiksi, törmäsi kahteen mielettömään sotaan. Sekularisaation edistyessä vapautui hirvittäviä voimia. Kun kristillinen käsitys ihmisarvosta ja lähimmäisenrakkaudesta väistyi, tilalle tuli rotuhygieniaan ja luokkataisteluun perustuva silmitön tuho. On arvioitu, että natsismi ja kommunismi tuottivat yhteensä sata miljoonaa ruumista.
Hartin mukaan tämän ajan uskonto on valinnan vapaus. Hänen mukaansa kyse on ratkaisevasti eri asiasta kuin mitä aiemmin tarkoitettiin vapaudella. Aiemmin vapaus oli vapautta elämään hyveiden mukaisesti. Ihminen oli vapaa, kun hän oli tehnyt hyvän valinnan. Nyt puhutaan rajoittamattomasta vapaudesta päättää, mitä haluaa uskoa, tahtoa ja omistaa. Viime vuosisadan diktaattorit osoittivat, mihin vie se tie, jossa ihmisen yläpuolella ei ole mitään.
Monet keskeiset länsimaissa vallitsevat arvot pohjautuvat yhä kristinuskoon. Kun ateisti vaatii oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa, hän puolustaa arvoja, jotka kristinusko toi maailmaan. Mutta kun uusi rajoittamattoman vapauden uskonto, joka ei tunnusta mitään oman tahtonsa yläpuolella olevaa auktoriteettia, pääsee valloilleen, silloin tuo moraali on koetuksella.
Kun otetaan kantaa uskonnonopetuksen tuntimäärään tai siihen, voidaanko päiväkodeissa ja kouluissa laulaa suvivirsi ja enkeli taivaan, päätökset ovat pieniä askeleita suuressa ideologisessa murroksessa.
”Kertomus ristiinnaulitusta Jumalasta otti itselleen kaiken, ja niin se vie lähtiessään myös kaiken mukanaan”, kirjoittaa Hart kirjassaan Ateismin harhat. On syytä rukoilla ja tehdä työtä sen puolesta, että käänne voisi vielä tapahtua.
Timo Junkkaala
PS 1. Afganistanissa ammuttiin kymmenen kristillisen avustusjärjestön työntekijää, koska heillä oli Raamattuja. Monet heistä olivat tehneet koko elämäntyönsä afgaanien auttamiseksi. Kirkon alkuaikoina sanottiin, että marttyyrien veri on siemen.
PS 2. Seurakuntavaaleissa tulee luottamuselimiin valita niitä, jotka pitävät Raamattua seurakunnan työn perustana. Nyt on vastuun ottamisen aika. Lähde ehdokkaaksi. |
