Päivän Sana

Kuinka tekisikään mieli lohduttaa toista, mutta sanat loppuvat, kuivuvat huulille. Ei ole, millä lohduttaisi, ei kykene löytämään sanoja, jotka veisivät tuskan pois. On vain vaiettava, oltava hiljaa. Itkettävä itkevän kanssa, kysyttävä kysyjän kanssa askelia eteenpäin, kunnes Jumalan lohdutus lasketaan luoksemme. Jos vamma on ”suuri kuin meri” ja voimme vain hämmästellä ahdistusta, on jäljellä edelleen Jumalan hiljainen sana ja sanassa hänen Henkensä viisaus. Yksikin Jumalan ajatus, oikeassa paikassa jaettu, voi kantaa kuoleman rannoilta takaisin elämään. Väkevimmin Jumala puhuu sanassaan silloin, kun se saapuu lähelle kuin huomaamatta. Herra hoitaa suurta vammaamme. Hän parantaa salassa sydäntämme ja sieluamme. Hän on lähellä, eikä väisty, vaikka hiljaisuus olisi ainoa mitä saattaa havaita. Häneltä saamme lohdutuksen ja sydän löytää levon.